Idea tähän lähti pari vuotta sitten, kun keväällä kuuminta hottia olivat lyhyet biker-tyyliset nahkatakit. Tuohon aikaan olin myös ääreisinnostunut kaikesta kierrätys- ja ekojutuista, joten päätin tehdä takin itse. Halusin takin olevan ehdottomasti aidosta nahasta ja konjakin värinen, joten odotin UFFin euron päiviä ja lähdin vaanimaan alelaareja Iso-rodan myymälään. Kuinkas ollakaan sieltä löytyi maailman isoin ja rumin 80-luvulta peräisin oleva naisten nahkatakki, joka sopi projektiini täydellisesti. Harmi etten ottanut kuvaa ko. takista, kun se vielä oli ehjä:/
Anyways otin sakset kauniiseen käteen ja leikkelin saumat auki (takki koostui mitä kummallisemman muotoisista paloista). Lopulta jäljellä oli vain kasa kulmikkaita nahanpaloja, outoja nappeja ja ällö haiseva vuorikangas. Takin kohtalona oli kuitenkin päätyä muovikassiin ja suljetuksi pimeään kaappiin seuraavaksi puoleksitoista vuodeksi. Shit happens.
Olin kaavaillut takille sähäkkään sähkönsinistä vuorta, mutta projektin aloitusaikoihin ko. väriä ei saanut mistään, joten jouduin tyytymään kirkkaan oranssiin. Ostin myös metalliset järeät vetoketjut hihansuihin ja miehustaan. Vasta ommellessani huomasin, että (ylläripylläri) ollut ajatellut asiaa ihan loppuun asti, sillä vetoketjut eivät auenneet kokonaan pään metallipalikan takia. Hihoihin ne vielä toimivat mutta aukeamaton takki olisi aaaaika epätoimiva.
Alussa oli peruskaava, kynä ja paperia. Peruskaavan katkaisin vyötärön kohdalta ja aloin hahmottelemaan takin muotoja. Tulossa olisi paljon leikkaussaumoja ja päällitikkauksia. Lopputulos näytti tältä:
Leikkuukaavojen tekemisen jälkeen alkoi nahkapalojen sovittaminen, asettelu ja leikkaaminen.
Nahka on erittäin miellyttävä materiaali työstää: sitä voi leikata mihin ikinä suuntaan tahtoo, ei tarvitse huolitteluja, ei kaipaa silittämistä... Oikeastaan ainoa ongelma mihin törmäsin oli, että ommellessa materiaali saattaa venyä. Tämä tietysti saattoi johtua myös siitä, että nahka oli ollut käytössä ties kuinka monta vuosikymmentä. Ajattelin ensin päästä helpolla ja vetää saumat saumurilla, mutta juttu ei ollut ihan piece of caka; alakappale kutistui ja yläkappale venyi. Paras tapa oli siis kuitenkin ompelukone ja melko pitkä tikintiheys (3,5 - 4). Itse takin kasaaminen suijui uskomattoman nopeasti (syynä saattoi olla transsinkaltainen olotila iltapäivällä huonohappisessa ompelustudiossa..). Päällitikkaukset tein osittain ulkonäkösyistä, ja osittain siksi, että sain saumanvarat siistiksi.
Tähän asti on siis päästy kahden päivän (n. 8 h) aikana, ja takki on vuorta vaille valmis. Vuorikankaassa päädyn varmasti uutene suosikkiini; vihertävään leopardiin. Ei muuta kun Eurokangas here i come!
