Inspiraatiota toiseen korsettiin

Niin se kesä vain melkein meni jo menojaan, enkä ole ehtinyt/jaksanut/tehnyt mitään tännekään. Kolme ja puoli kuukautta vietin työharjoittelussa Seppälällä suunnittelijan assistenttina. Harjoittelujakso oli aivan mahtava: tutustuin ihaniin uusiin ihmisiin, sain tehdä monipuolisesti kaikkea ja ennen kaikkea opin paljon uutta alasta. Nyt on enää opinnäytetyön tekeminen ja muutama kurssi jäljellä; syksyllä valmistun vestonomiksi. Olisi kyllä jo aikakin päästä pois tuosta opinahjosta ja työelämään.

Asiasta aiheeseen: kehitteillä on siis toinen korsettini itselleni. Varsinaista kakkossijaahan pitää hääpuku. Olen todella innostunut 1800-luvun lopun korseteista tällä hetkellä ja tämä seuraava yritys tulee juurikin viktoriaanisen ajan hengessä.

Löysin googlailtuani aivan mahtavan sivuston, joka on pullollaan mitä erikoisimpia ja upeimpia korsetteja. http://ateliersylphecorsets.deviantart.com/. Edellisen ja euraavan kuvat olen napannut ko. sivustolta.


Tätä herkkupalaa ei tarvitse esitellä. Ainoa asia mitä tässä vierastan on tuo lusikkaplansetti. Itse aion laittaa aivan tavallisen plansetin.

Tämä kuva inspiroi mitä eniten (ehkä siksi, että rakenne on helposti havaittavissa korosteluukujien ansioista). Itselleni kaavoittama versio on hyvin samankaltainen: etupuolella KE:n molemmin puolin on tiheässä luita, ja rinnan muotoa on pyritty korostamaan erityisesti. Mallin pitäisi myös kohottaa povea litistämättä juutikaan.

Viimeinen kuva näyttää myös paljon sellaiselta, johon pyrin. Materiaalina on silkki ja vuosi noin 1880. Tästä onkin hyvä jatkaa itse kaavoihin tulevissa postauksissa. Aion tehdä myös proton, nähdäkseni miten etuosa tulee toimimaan. Deadlinena tälle projektille on elokuun loppu, jolloin asiakkaani menee naimisiin. Sitä odotellessa!

Lapsi lähti maailmalle

Tänään lähti ensimmäinen minun käsistäni syntynyt hääpuku maailmalle kahdessa pukupussissa. Enää olisi kirjotettava raportti/porfolio loppuun aiheesta ja tilille napsahtaa tarvittavat projektipisteet. Vaikka hommaa todella riitti, olen nyt ihan sillä mielin, että mitäs sitä seuraavaksi kehittelisi? Nyt olen vähän niinkun päässyt tekemisen makuun taas:) Seuraavaksi taitaa kyllä ilmestyä mekkoa itselle. Paperilla olisi muutama suunnitelma kesäksi. Tässä kuitenkin vielä kokonaiskuvaa viimeisestä sovituksesta.

Tälle tarinalle tuli onnellinen loppu; tämä tyttö suuntaa kohti uusia haasteita!

Ps. ideoita otetaan vastaan!

Hääpuvun loppumetrit

Taas on vierähtänyt aivan liian pitkä aika edellisestä postauksesta. Kaikkea on ehtinyt tapahtua tässä parin kuukauden aikana: olen nyt ollut viimeisessä työharjoittelussani Seppälällä suunnitteluassarina viimeiset viisi viikkoa ja viimeisen kahden viikon aikana tehnyt vihdoin valmiiksi THE HÄÄPUVUN. Tänään siis kiinnitin viimeiset napit ja ompelin koristeluun viimeiset pistot. Urakka oli valtava, mutta kaiken sen työn arvoinen. Mutta nyt palataanpa pikkiriikkisen vielä alkukevääseen ja siihen, kun vasta kiinnittelin pitsiä korsetin päälle.





Pitsi on vielä lähestulkoon kokonaisena palana tässä vaiheessa, ja vasta nuppineulilla kiinni korsetissa. Asetteluun ja kohdistamiseen kului mukavat muutama tunti, mutta homma oli todella mielekästä. Seuraavaksi leikkasin pitsin halterneckiin sopivaksi suoraan nuken päällä. Pyrin mukailemaan pitsin kuviointia ja välttämään sen leikkaamista. Tämän jälkeen yläosa alkoi näyttää tältä:





Muoto pitsille on tehty pienillä kuviontiin upotetuilla muotolaskoksilla, joita on useita. Tyhjiä aukkoja on täytetty erillisillä pitsinpaloilla. Kaiken ompelin käsin sormet kirjaimellisesti verillä. Koneella työ olisi ollut mahdotonta tehdä. Tässä lopuksi vielä kuvaa tyllialustameesta.

Tässä kuvassa muodostuu kirjailu laahukseen. Myös tämä koristelu on em. pitsistä leikatuista paloista sommiteltu ja käsin kiinni ommeltu. Pelkästään tämän tekemiseen meni n. 30 tuntia.

Kuvioinnin lopullinen muoto hahmottui vasta itse ompeluprosessin aikana, kun siirtelin paloja paremmin työn edetessä.

Näihin tunnelmiin päättyi viimeisin asiakastapaaminen ja ensi maanantaina tuleva morsmaikku ajaa Tikkurilasta kotiin hääpukunsa kanssa:) Maanantaina raahaan töihin mukaan järjestelmäkameran ja nappaan viimeiset kuvat valmiista työstä! Näihin hetkiin, näihin tunnelmiin!

Häähullu to be

Kuten ompeluintonikin kulkee sykleissä, niin kulkee myös tämä asia: häät. Juurikin tällä hetkellä olen erittäin innoissani asiasta, johtuen varmasti tämän puvun tekemisestä. Pari päivää sitten suunnittelin päässäni omat hääni (taas kerran:D) sinimustalla teemalla. Rakastan kaikkea mihin liittyy ornamenttikuviot, joten luonnollisesti hääpukuni tulisi olemaan jollain tavalla ornamentein koristeltu. Periaatteeni on mitä enemmän, sitä enemmän, joten mitään nättiä pikku näpertelyä ei olisi tiedossa. Mitä dramaattisempi puku, sen parempi:) Vaatehistorian tunnilla ihastuin ikihyviksi tähän valkoiseen, mustin ylöspäin kapenevien ornamenttikuvion koristeltuun House Of Worth:n pukuun viime vuosisadan alusta. Tälläisen houte couture -puvun hinta on tähtitieteellinen. Toinen mikä on inspiroinut minua ennenkin on Dita Von Teesen hääpuku, kun taiteilija meni naimisiin Marilyn Mansonin kanssa. Väri on aivan ihana ja kaiken kruunaa Ditan ihana kolmikolkkahattu.



Kukiksi haluaisin sinisiä ruusuja, mustia kalloja ja mahdollisesti vihreää ja valkosiia pieniä kukkia. Kukkia pitää häissä olla, siitä en tingi. Eikä tyyliini sovi mikään perinteinen vaaleanpunainen härpäke.


Kun kerran sinimustalla teemalla mentäisiin, pitäisi kakunkin noudattaa samaa linjaa. Kakku saisi olla monikerroksinen ja ehdottoman uniikki. Pohja voisi olla suklaakakkupohja (jos kerran näin tarkkaan analyysiin lähdetään:D), mutta täyty joku raikkaampi, vadelma tai vastaava. Kuorrute täytyisi todennäköisesti toteuttaa sinisella marsipaanilla, tai ehkä paremmin, sinisellä kermavaahdolla! Ornamenttikoristelu tulisi mustalla pikeerillä. Koska en kakkua itse halua tehdä, voi sitä kondiittoriparkaa, joka joutuu häähampaisiini hamassa tulevaisuudessa!
Tässä vähän inspiraatiokuvaa aiheesta


To be bridezilla kiittää ja kumartaa nyt vähäksi aikaa tämän aiheen tiimoilta! So long!

Hääpuvun loppusuora

Eilen oli sovitus asiakkaan kanssa pitkän tauton jälkeen. Tuleva morsian pääsi sovittamaan valmista korsettia ja hyvinhän se istui. Samalla mallailtiin pitsiä korsetin päälle. Kankaita ostettaessa viime talvena kyseistä pitsiä oli olemassa enää kaksi erikokoista melko pientä palaa, joista nappasimme sen isomman. Valitettavasti pala ei kuitenkaan ihan riittänyt, joten pitsin asetteleminen tuotti todellista päänvaivaa. Sitä väänneltiin ja käänneltiin, laskostettiin ja vedostettiin, kunnes sopiva ratkaisu löytyi. Paras vaihtoehto oli tehdä pieniä muotolaskoksia ja upottaa ne kirjailujen alle. Valitettavasti unohdin kameran kotiin, joten en voinut ottaa kuvia pitsin kiinnitysvaiheista. Jatkan puvun työstämistä kuitenkin huomenna, joten silloin kuvia on tiedossa!

Tässä muutama kuva sovituksesta, ennen kuin pitsi alkoi muotoutua korsetin päälle.



Alushameen tylli näkyy hieman helman alta ja on muutenkin vielä turhan pitkä, joten sitä pitää lyhentää. Myös korko tarttuu helposti liian pitkään tylliin ja repii sen. Tässä vaiheessa pitsistä näyttäisi jäävän reilusti kangasta yli, jonka voin käyttää laahuksen koristeluun. Tuleeko puku vihdoin tällä viikolla valmiiksi? Asiasta lisää huomenna;)

Design maniac

Helsingin keskustan Eurokankaassa palalaarissa oli lojunut aivan ihana sykähdyttävän värinen pala satiinia. Tuo fuksianpunainen oli siis saatava ja kävin siitä hipelöimässä ties kuinka monena päivänä. Kaikki kylmät sinipunaiset värisävyt ovat lemppareitani. Viime maanantaina meillä oli vattetushistorian luento koulussa aiheena haute couture ja siitä inspiroituneena päätin muotoilla toisen mekon. Painelin saman tien kangaskauppaan ja ostin tuon satiinin, mustaa sifonkia ja mustaa satiinia.

Tiistaina mekko alkoi muotoutua tähän tapaan:

Aloitin muotoilemalla oikean puolen mustalla elastaania sisältävällä satiinilla. Apuna käytin nuppineuloja ja harsimista. Musta osa on vain toispuoleinen, sillä punainen satiii peittää miehustan vasemman puolen. Fuksialla satiinilla lähdin hakemaan vedoksia olkapäältä alkaen ja kiinnitin sen oikeaan sivuun mustan satiinin ylitse. Taakse tuli laskeutuva kerroksikas liehuke.

Miehustan jälkeen keskityin helmaan. Aloitin oikeasta sivusaumasta (paitsi, että helmassa ei ole oikeaa sivusaumaa:P) ja lähdin tekemään erikokoisia laskoksia. Leikkasin samalla kangasta etenemisen tahtiin. Monesti vaatetta muotoillessa ei millään uskaltaisi leikata, mutta uskokaa huviksenne, ilman sitä ei pääse mihinkään! Sakset vain rohkeasti käteen. Halusin helmasta epäsymmetrisen ja rikotun, joten nostelin ja laskin kangasta muotoilun mukaan.

Kun satiinihelma oli paikoillaan ja harsittu, pääsin sifonkin kimppuun. Ideana oli, että sifonki olisi paljon lyhyempi, kuin alimmainen helma. Käytin tähän samaa tekniikkaa. Lopuksi harsin myös sifongin. Kuitenkin siten, ettei se oli päältä kiinni miehustassa (jotta voin ommella sen myöhemmin koneella), tai mallinukessa. Koska tämä vaate ei jousta, se vaatii vetoketjun sivuun, toisin kuin aikaisemmin muotoilemani violetti mekko. Tämä projekti ei siis ole vielä valmis, vaan odottaa ompelukoneen kosketusta. Siitä mahdollisesti lisää ensi viikolla...?;)

Mekon muotoilua - muotoiltu mekko

Ystäväni totesi tänään koulussa, että olen ompelemisen suhteen maanis-depressiivinen: maanisessa vaiheessa teen hullunkiilto silmissä ja paljon, depressiivisessä ei voisi vähempää kiinnostaa. Aivan loistava vertaus:D ja niin totta. Eilen siis iski jälleen mania ja aloin muotoilemaan suoraan nuken päälle mekkoa violetista satiinista.

Kangas minulla on ollut jo iät ja ajat kaapissa odottamassa sopivaa projektia ja tässähän sellainen nyt sitten sattui. Materiaali on ihan perus polyesterisatiini, jossa muutama prosentti elastaania; kangas siis joustaa. Kankaalla oli kokoa noin 150cm x 150 cm, mitä riitti loistavasti tämän kokoiseen vaatteeseen. Lähdin siis työstämään kangasta suoraan nuken päälle nuppineuloilla aloittamalla vesiputouskauluksesta. Sen jälkeen siirryin sivusaumoihin ja hain muotoa lisäämällä ja poistamalla vedoksia, kunnes malli oli sopiva. Välillä harsin vedoksia työskentelyn helpottamiseksi.

Tässä kohtaa muotoilu on vielä kesken ja sivusaumat kiinni voin nuppineuloilla.

Olkasaumat pistivät ajattelemaan oikein kunnolla, miten saisin ne ommeltua siististi? Pääntiethän oli käännetty kaksinkertaisiksi, joten mihin laittaa sauma? Päädyin lopulta jättämään olan kärjet auki ikään kuin korva- tai sarvimaisiksi ulokkeiksi. Lopputulos on aika eksoottinen:D Se antaa mekolle kuitenkin näköä ja kädelle enemmän tilaa liikkua. Teen todella harvoin epäsymmetrisiä vaatteita (minulla on pakkomielle symmetriaan), vaihtelu virkistää kummasti! Tuleepahan täysin uniikkia:)

Käytännössä mekossa on vain kaksi saumaa: sivusaumat. Osa vedoksista on ommeltu käsin piilo-ompelein, jotta pysyisivät muodossaan paremmin. Myös sivun ruusuke ja ommeltu käsin kiinni mekkoon. Helman huolittelin ja käänsin kapealla ompeleella. Materiaalin tulee tosin olla joustavaa (joko noulosta tai elastaania sisältävää kangasta), jotta päällepukeminen on mahdollista ilman vetoketjua. Tämä mekko vain sujautetaan yläkautta päälle ja vähän asetellaan perään.

Tuunattu mekko

Aina tietyin väliajoin tursuavasta vaatekaapistani ei yksinkertaisesti löydy enää mitään kiinnostavaa päällepantavaa, joten on aika lähteä shoppailemaan. Lauantaiksi kun on pakko saada jotain uutta. En ole käynyt tavallisissa kaupoissa piiitkiin aikoihin oikeasti ostamassa mitään, koska ah aina niin ihana Valtteri on vienyt huomioni ja rahani (toisaalta aivan säälittävän määrän).

Pari viikkoa siten päätin perjantai-iltana lähteä ihan oikeasti kaupoille (kello siis oli jo yli seitsemän tämän herätyksen tullessa) ja sauvoin Forumiin. Siinä sitten kiertelin kaupat läpi, mitään oikeastaan löytämättä. Jotenkin päädyin Seppälään, paikkaan jossa en ikinä käy, ja liukuportaita kolmannen kerroksen outlet-osastolle. Sieltä käsiin tarttui possunpinkki tunika-härpäke, jonka kuosiin rakastuin heti. Mikä ihan Minni Hiiri! Hintaa vaatteella oli 5 euroa, joten mukaan lähti oitis. Heti ensi metreiltä ajattelin tuunailla siitä jotain aivan muuta, joten otin kappaleen kokoa L. Mukaan nappasin myös perus mustia ohuita sukkiksia ja mustat polvisukat, joista olin haaveillut jo pitkään.

Heti kotiovesta sisään päästyäni etsin sakset käteeni ja napsin pois lantiolla olleen kuminauhan. Ajattelin ensin jättää mekon sellaiseksiin, mutta sivuilla olleen kummalliset irtonaiset lapukkeet paljastivat vähän turhan paljon, joten projekti jatkui. Vein tunikan kouluun, ripustin mallinuken päälle ja aloitin hillittömän aivotyöskentelyn. Parin tunnin päästä työ alkoi näyttää tältä:

Leikkasin siis pois vanhan hmmm, lantiopalan?, lisäsin mustaa rypytettyä sifonkia, kavensin sivusaumoja ja muutin hihoja ja lopuksi ompelin uuden helmapalan kiinni. Jotain kuitenkin selvästi yhä puuttui, joten jatkoin työskentelyä lisäämällä vyötärölle miehustan rypyttävän kuminauhan:

Tämä taisi jopa olla ensimmäinen varsinainen tuunausprojektini. Yleensä pistän vanhan vaatteen kokonaan paloiksi ja teen siitä jotain aivan muuta. Kyllä se näköjään onnistuu näinkin:)

Torstai-illan inspiraatio

Lomaviikko alkaa lähennellä loppuaan (ikävä kyllä, aivan liian nopeasti). Tuntuu, etten ole saanut juurikaan mitään aikaiseksi, ja poden jopa vähän huonoa omatuntoa siitä. Olen kuitenkin levännyt ja treenannut ja vain OLLUT oikein urakalla, lovely...:) Olin päivällä äidin kanssa syömässä ja kahvilla pitkästä aikaa ja hivuttauduttuami kotiin kuuden jälkeen tunsin pakottavaa halua näperrellä hiuskoristeen. Ja tästähän se lähti:

Sulat ja höyhenet ovat peräisen Valtterista viime kesältä, jolloin ne pelastin parilla eurolla myyjän pöydän alta. Myös leveä panta, johon muu tavara on kiinnitetty, on Valtterista. Hintaa taisi olla huimat 20 senttiä:P Kultainen nauha on toodella vanha, kaivoin sen ompelutarvikelaatikkoni pohjamudista. Tylli on peräisin kesällä tekemästäni vihreästä häämekosta (jäi ylimääräiseksi). Puoli tuntia myöhemmin hiuskoriste näytti tältä

Rakastan etenkin tuota isoa punaista sulkanippua, se on jotenkin niin elegantti. Punaisten sulkien lisäksi koristeessa on kellanruskeita sulkia, mustaa tylliä ja kultaista koristenauhaa.

UFF euron lauantai

Olin odotellut viime lauantaita innoissani pää täynnä ideoita ja suunnitelmia mitä ostaisin UFFlta, kun kaikkien vaatteiden hinnat olivat huima 1 euro. Whihii! Jostain syystä innostus laantui juuri lauantaiksi enkä jaksanutkaan penkoa vaatekasoja ja -rekkejä hullun lailla :( Alenperinkin lähdin metsästämään nahkatakkeja eri väreissä. Erityisesti punainen nahka olisi nyt pop. Ihan perus mustallekin nahalle olisi käyttöä vaikka kuinka, ja niitä jos mitä on aina tarjolla, mutta yhtään en ostanut. Sen sijaan mukaan tarttuivat aivan ihanan tuntuinen beige mokkatakki (miesten malli)

ja punainen naisten mokkajakku

Valitettavasti (höpöhöpö) molemmat päätyvät paloiksi ja saavat uuden elämän jonain aivan uutena vaatteena. Suunnitelmissani on tehdä punaisesta korkeavyötäröinen pienillä kartioniiteillä koristeltu nahkahame. Ostin koulukaveriltani niittivyön, joka sekin päätyy paloiksi, ja ajattelin kierrättää niitit tähän hameeseen. Beigestä takista taitaa tulla korsetti. Nahka on todella paksua ja hyvälaatuista/kuntoista, joten se sopisi enemmän kuin hyvin korsettiin. Pääsisin käyttämään Ofeliasta ostamani metalliluutkin siihen.

Piirtelen vähän kuvaa tulevasta hameesta ja laitan tänne heti skannattuani, jotta pääsette samalle aaltopituudelle kanssani :D Nyt vähän vaikuttaisi siltä, että innostus on taas nousujohteista, joten todellista toimintaa saattaa tapahtua jo tällä viikolla!

The Wedding corset's final patterns

Monen sovitusproton jälkeen korsetti sai lopullisen muotonsa. Tähän päästäkseni piti kyllä viilata ja höylätä oikein urakalla. On se jännä miten tulee omalle työlleen niin itsekriittiseksi; aina jossain vaiheessa perfektionisti alkaa kurkkia niskan takaa. Mutta se kannatti: korsetti istuu hyvin, näyttää hyvältä ja olen työni jälkeen tyytyväinen.

Uusimmat muutokset näkyvät kaavoissa hieman tummemmalla punaisella. Etukappaleella muutoksia on tullut oikeanpuoleisen muotosauman (1. sauma sivusaumasta keskelle) yläreunaan, jossa oli aivan liikaa tilaa, mikä aiheutti ikävää pussitusta. Sieltä on napsaistu pois noin 1 cm verran. Entinen linja näkyykin kuvassa vaaleanpunaisena. Poistoja tuli myös pääntielle, jota on suljettu hieman lisää (muutama milli). Myös niskalenkki on vihdoin päässyt tähän kuvaan.

Lopullisiin leikkuukaavoihin piirsin saumanvarat valmiiksi (asia, mitä en ikinä tee). Koska itse puvun mieshustakangas saattaisi käyttäytyä erilailla, kuin protokangas, laitoin saumoihin varmuuden vuoksi reilusti työvaraa. Sivusaumoissa on 3 cm, muissa muotosaumoissa 2 cm ja ala- sekä yläreunoissa 1 cm. Helmaan ja yläreunaan tulisi kuitenkin satiinivinonauha, joten yli sentin saumanvarat olisivat turhat (ne joutuisi leikkaamaan pois nauhan kiinnitysvaiheessa).

Seuraavassa on muutama kuva tyllialustameen edistymisestä. Tässä vaiheessa alushame näyttää vielä kovin pineltä verrattuna siihen mitä siitä lopulta tuli (kuvia aiheesta myöhemmin). Tylliä hameeseen siis kului yli 20 metriä. Siitä voi kukin itse päätellä millainen työ sen rypyttämisessä oli! Homma sujuisi itseasiassa aika kivuttomasti, ellei rypytyslanka katkeilisi vähän väliä ja raastaisi hermoja. Kaiken lisäksi minulla oli tikit oikeassa kädessä, jotka mukavasti tarttuivat tylliin:P Ällöttävää.

Project Biker Jacket

Tämä ikuisuusprojekti vaihtui valmistuvaksi projektiksi, eikä siinä mennyt kuin 1,5 vuotta^^ On se jännä miten myöhäiseksi sovittu asiakastapaaminen koululla voi muuttaa keskeneräisen vaatteen melein valmiiksi vaatteeksi.

Idea tähän lähti pari vuotta sitten, kun keväällä kuuminta hottia olivat lyhyet biker-tyyliset nahkatakit. Tuohon aikaan olin myös ääreisinnostunut kaikesta kierrätys- ja ekojutuista, joten päätin tehdä takin itse. Halusin takin olevan ehdottomasti aidosta nahasta ja konjakin värinen, joten odotin UFFin euron päiviä ja lähdin vaanimaan alelaareja Iso-rodan myymälään. Kuinkas ollakaan sieltä löytyi maailman isoin ja rumin 80-luvulta peräisin oleva naisten nahkatakki, joka sopi projektiini täydellisesti. Harmi etten ottanut kuvaa ko. takista, kun se vielä oli ehjä:/
Anyways otin sakset kauniiseen käteen ja leikkelin saumat auki (takki koostui mitä kummallisemman muotoisista paloista). Lopulta jäljellä oli vain kasa kulmikkaita nahanpaloja, outoja nappeja ja ällö haiseva vuorikangas. Takin kohtalona oli kuitenkin päätyä muovikassiin ja suljetuksi pimeään kaappiin seuraavaksi puoleksitoista vuodeksi. Shit happens.

Olin kaavaillut takille sähäkkään sähkönsinistä vuorta, mutta projektin aloitusaikoihin ko. väriä ei saanut mistään, joten jouduin tyytymään kirkkaan oranssiin. Ostin myös metalliset järeät vetoketjut hihansuihin ja miehustaan. Vasta ommellessani huomasin, että (ylläripylläri) ollut ajatellut asiaa ihan loppuun asti, sillä vetoketjut eivät auenneet kokonaan pään metallipalikan takia. Hihoihin ne vielä toimivat mutta aukeamaton takki olisi aaaaika epätoimiva.

Alussa oli peruskaava, kynä ja paperia. Peruskaavan katkaisin vyötärön kohdalta ja aloin hahmottelemaan takin muotoja. Tulossa olisi paljon leikkaussaumoja ja päällitikkauksia. Lopputulos näytti tältä:

Leikkuukaavojen tekemisen jälkeen alkoi nahkapalojen sovittaminen, asettelu ja leikkaaminen.


Nahka on erittäin miellyttävä materiaali työstää: sitä voi leikata mihin ikinä suuntaan tahtoo, ei tarvitse huolitteluja, ei kaipaa silittämistä... Oikeastaan ainoa ongelma mihin törmäsin oli, että ommellessa materiaali saattaa venyä. Tämä tietysti saattoi johtua myös siitä, että nahka oli ollut käytössä ties kuinka monta vuosikymmentä. Ajattelin ensin päästä helpolla ja vetää saumat saumurilla, mutta juttu ei ollut ihan piece of caka; alakappale kutistui ja yläkappale venyi. Paras tapa oli siis kuitenkin ompelukone ja melko pitkä tikintiheys (3,5 - 4). Itse takin kasaaminen suijui uskomattoman nopeasti (syynä saattoi olla transsinkaltainen olotila iltapäivällä huonohappisessa ompelustudiossa..). Päällitikkaukset tein osittain ulkonäkösyistä, ja osittain siksi, että sain saumanvarat siistiksi.





Tähän asti on siis päästy kahden päivän (n. 8 h) aikana, ja takki on vuorta vaille valmis. Vuorikankaassa päädyn varmasti uutene suosikkiini; vihertävään leopardiin. Ei muuta kun Eurokangas here i come!

Muutokset korsetin kaavaan

Ensimmäisessä sovituksessa kävi ilmi, että kaava oli aivan liian pitkä, joten helmasta lähti pois reilu pala. Eteen keskelle saumojen muodostavaa V-linjaa täytyi myös asiakkaan toiveesta jyrkentää. Jyrkempi linja myös litistää vatsaa enemmän. Kainaloa alennettin sentillä ja pääntietä nostettiin muutamia senttejä. Morsian ei ihme kumma halunnut puvustaan lihatiskiä.

Korsetti on jo edennyt sirkkojen kiinnitykseen, joten laitan lopullisista kaavamuutoksista infoa takautuvasti, kunhan ehdin kuvata ne. Huomenna olisi tarkoitus saada em- sirkat kiinni, jotta korsettia päästään vihdoin sovittamaan. Sovituksen jälkeen edessä on enää luiden kiinnittäminen, pitsin kiinnittäminen ja viimeistelyt.



Yllä vielä muutama kuva itse hameesta (ja artistista), sekä yläosaan tuleva pitsi.