Mekon muotoilua - muotoiltu mekko

Ystäväni totesi tänään koulussa, että olen ompelemisen suhteen maanis-depressiivinen: maanisessa vaiheessa teen hullunkiilto silmissä ja paljon, depressiivisessä ei voisi vähempää kiinnostaa. Aivan loistava vertaus:D ja niin totta. Eilen siis iski jälleen mania ja aloin muotoilemaan suoraan nuken päälle mekkoa violetista satiinista.

Kangas minulla on ollut jo iät ja ajat kaapissa odottamassa sopivaa projektia ja tässähän sellainen nyt sitten sattui. Materiaali on ihan perus polyesterisatiini, jossa muutama prosentti elastaania; kangas siis joustaa. Kankaalla oli kokoa noin 150cm x 150 cm, mitä riitti loistavasti tämän kokoiseen vaatteeseen. Lähdin siis työstämään kangasta suoraan nuken päälle nuppineuloilla aloittamalla vesiputouskauluksesta. Sen jälkeen siirryin sivusaumoihin ja hain muotoa lisäämällä ja poistamalla vedoksia, kunnes malli oli sopiva. Välillä harsin vedoksia työskentelyn helpottamiseksi.

Tässä kohtaa muotoilu on vielä kesken ja sivusaumat kiinni voin nuppineuloilla.

Olkasaumat pistivät ajattelemaan oikein kunnolla, miten saisin ne ommeltua siististi? Pääntiethän oli käännetty kaksinkertaisiksi, joten mihin laittaa sauma? Päädyin lopulta jättämään olan kärjet auki ikään kuin korva- tai sarvimaisiksi ulokkeiksi. Lopputulos on aika eksoottinen:D Se antaa mekolle kuitenkin näköä ja kädelle enemmän tilaa liikkua. Teen todella harvoin epäsymmetrisiä vaatteita (minulla on pakkomielle symmetriaan), vaihtelu virkistää kummasti! Tuleepahan täysin uniikkia:)

Käytännössä mekossa on vain kaksi saumaa: sivusaumat. Osa vedoksista on ommeltu käsin piilo-ompelein, jotta pysyisivät muodossaan paremmin. Myös sivun ruusuke ja ommeltu käsin kiinni mekkoon. Helman huolittelin ja käänsin kapealla ompeleella. Materiaalin tulee tosin olla joustavaa (joko noulosta tai elastaania sisältävää kangasta), jotta päällepukeminen on mahdollista ilman vetoketjua. Tämä mekko vain sujautetaan yläkautta päälle ja vähän asetellaan perään.

Tuunattu mekko

Aina tietyin väliajoin tursuavasta vaatekaapistani ei yksinkertaisesti löydy enää mitään kiinnostavaa päällepantavaa, joten on aika lähteä shoppailemaan. Lauantaiksi kun on pakko saada jotain uutta. En ole käynyt tavallisissa kaupoissa piiitkiin aikoihin oikeasti ostamassa mitään, koska ah aina niin ihana Valtteri on vienyt huomioni ja rahani (toisaalta aivan säälittävän määrän).

Pari viikkoa siten päätin perjantai-iltana lähteä ihan oikeasti kaupoille (kello siis oli jo yli seitsemän tämän herätyksen tullessa) ja sauvoin Forumiin. Siinä sitten kiertelin kaupat läpi, mitään oikeastaan löytämättä. Jotenkin päädyin Seppälään, paikkaan jossa en ikinä käy, ja liukuportaita kolmannen kerroksen outlet-osastolle. Sieltä käsiin tarttui possunpinkki tunika-härpäke, jonka kuosiin rakastuin heti. Mikä ihan Minni Hiiri! Hintaa vaatteella oli 5 euroa, joten mukaan lähti oitis. Heti ensi metreiltä ajattelin tuunailla siitä jotain aivan muuta, joten otin kappaleen kokoa L. Mukaan nappasin myös perus mustia ohuita sukkiksia ja mustat polvisukat, joista olin haaveillut jo pitkään.

Heti kotiovesta sisään päästyäni etsin sakset käteeni ja napsin pois lantiolla olleen kuminauhan. Ajattelin ensin jättää mekon sellaiseksiin, mutta sivuilla olleen kummalliset irtonaiset lapukkeet paljastivat vähän turhan paljon, joten projekti jatkui. Vein tunikan kouluun, ripustin mallinuken päälle ja aloitin hillittömän aivotyöskentelyn. Parin tunnin päästä työ alkoi näyttää tältä:

Leikkasin siis pois vanhan hmmm, lantiopalan?, lisäsin mustaa rypytettyä sifonkia, kavensin sivusaumoja ja muutin hihoja ja lopuksi ompelin uuden helmapalan kiinni. Jotain kuitenkin selvästi yhä puuttui, joten jatkoin työskentelyä lisäämällä vyötärölle miehustan rypyttävän kuminauhan:

Tämä taisi jopa olla ensimmäinen varsinainen tuunausprojektini. Yleensä pistän vanhan vaatteen kokonaan paloiksi ja teen siitä jotain aivan muuta. Kyllä se näköjään onnistuu näinkin:)