Materiaalihankintoja

Kävin tänään vierailemassa Villisilkissä juhlavaatekurssin puitteissa. Pienehkö putiikki täynnä mitä ihanimpia kankaita villoista silkkiin ja pitsiin. Metrihinnat olivatkin sitten kaikkea muuta kuin ihania... paikan kallein kangaspakka oli kepeät n. 800€/metri:D Ei ehkä opiskelijabudjetille sopivaa. Kangaskauppahan sijaitsee Yrjönkadulla Kolmikulmassa Helsingissä. Paikanpäälle on kävelymatka esim. Forumista tai Rautatientorilta (n. 800 metriä). Jos korkkarit ja mukulakivi ei tunnu mukavalta yhdistelmältä, voi silkkejä mennä hypistelemään myös kätevästi 10 tai 9 ratikalla.

Ihanista kalliista kankaista innostuneena lähdin Allun kanssa hypistelemään Eurokankaaseen:D Kovaan ääneen totesimme sieltä löytyvän aivan samanlaisia materiaaleja, kuin edellisestä murto-osahinnalla. Tässä kohtaa on otettava huomioon, että Villisilkin kankaat ovat extralaadukasta SILKKIÄ ja Eurokankaassa satiinit yms. useimmiten polyesteriä. Hauskaa kuitenkin oli:)

Sitten ihan oikeaan asiaan; Eurokankaasta mukaan tarttui 50cm x 150cm pala jämäkkää valkoista puuvillaa tulevaan korsettiini. Keskustelin aiheesta korsettiguruni kanssa, ja kiitos hänen olen taas astetta valaistuneempi! Puuvillasta tulee siis "vuori", kuitenkaan olematta varsinainen vuori, sillä korsetissahan ei sellaista käytetä. Tämä "vuori" ommellaan miehustamateriaaliin kiinni ja siihen myös kiinnitetään luut. Tästä pääsemmekin toisean ostokseeni, joka on eräänlaista tukevaa kanttinauhaa luukujille. Nauha löytyi pitkän etsinnän jälkeen Elna-kaupasta Asematunnelista. Ohessa kuva materiaaleista (ps. saa nauraa:D)

Kaavat ensimmäiseen korsettiini

Kuten aina, aloitin kaavoittamisen puvun peruskaavasta. Kopioin toiselle paperille suuresta kaavasta kaiken lantionympärykseen asti. Alemmassa kuvassa uusi kaava näkyy hyvin haalealla lyijykynällä piirrettynä. (Kuvassa myös aukeama Korsetti! -kirjasta).


Tässä olen piirtänyt rajat näkyviin mustalla tussilla. Kaavan yläosa (kädentie, pääntie, muotolaskokset) eivät välttämättä ole tarpeen näkyä, ellet tee korsetista olkaimellista. Ne kuitenkin auttavat hahmottamaan, varsinkin itseäni, ja siksi jätin ne.

Tässä kohtaa tulevan korsetin muoto alkaa jo hahmottua. Hahmottelemiseen olen käyttänyt vihreää tussia. Tämäkin taas siksi, että itse tiedän missä mennään:) Käytän ylipäätänsä aina paljon värejä, sillä ne auttavat hahmottamaan ja muistamaan. Värikkäitä muistilappuja ja alleviivauksia yms.

Kaavat on viimeistelty ja alkavat jo näyttää oikealta vaatteelta. Korsetissa ei ole väljyyksiä, vaan päin vastoin poistoja. Kirjojen ohjeen mukaan otin siis peruskaavasta pois seuraavat mitat:
Rinnan ympärys (RY): -5 cm
Vyötärön ympärys (VY): -10 cm
Lantion ympärys (LY): -5 cm
Tärkeää on muistaa (tuppaa joskus unohtumaan itselläni), että kaavoissa on kyse aina puolikkaasta, eli 1/2 etukappaletta ja 1/2 takakappaletta. Poistettava mitta täytyy siis jakaa vielä kahdella, että saadaan lopullinen luku. Esim. annettu VY on koko ympärysmitalle, eli puolikkaalle 5 cm. Osasinkohan selittää asian tarpeeksi epämääräisesti:D

Kaavoihin olen myös hahmotellut luiden paikkoja. Tarkoituksenani oli ensin laittaa kaikkiin saumoihin tuplaluut, mutta tutkittuani niiden hintoja, päädyin laittamaan vain yhden luun per sauma ja KE:le kaksi.
/>

Ensimmäinen korsetti

Teen tällä hetkellä (tai oikeammin aloitan tekemään ihan justiinsa) asiakkaalle hääpukua. Hän haluaa puvusta kaksiosaisen ja yläosasta korsetin. En ole siis koskaan aikaisemmin tehnyt korsetti, vaikka niitä suuresti rakastankin. Olen jo piiitkään halunnut ehdä yhden..useamman..itsellenikin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Sain jo vuosia sitten koulukaveriltani (joka on oikea guru tässä asiassa) kaavat historialliseen korsettiin, mutta mystisesti nekin ovat kadonneet jonnekin...

Hääpuvusta innostuneena päätin ottaa härkää sarvista ja kaavoittaa itselleni kyseisen vaatekappaleen. Kävin lainaamassa kirjastosta aiheeseen liittyvää materiaalia, ja nämä tarttuivat mukaan: KORSETTI!; Johanna palomies sekä HISTORIALLINEN TEATTERIPUKU; Terttu Pykälä. Olen vähän epäileväinen mitä guruni näistä opiuksista sanoo, mutta ne auttoivat minut alkuun ihan mukavasti. Tietysti vasta lopputuloksesta näkee mitä tein oikein ja mitä en:P Anyway sain kaavat tehtyä ja seuraavaksi hankin luut, sirkat ja muun tilpehööverin.

Maailman ihanimmat syyskengät

Ostin nämä kengät muutama viikko sitten. En ole koskaan hehkuttanut tai edes ostanut Vagabondin kenkiä (osasyyksi, koska ne on melko kalliita:P), mutta näiden nahkaisten kaunottarien jälkeen olen myyty. Parin viikon koeajan jälkeen todellakin hintansa väärtit! Nilkkurit lohkaisivat opiskelijabudjettiini 90 euron kolon, mutta jälkeenpäin mietittynä olisin voinut maksaa näistä tuplasti:)

Olen aina vähän ollut niiden halvimpien kenkien perässä juokseva tyttö, mutta tämän kesän aikana olen todella astunut laadusta pitää maksaa-sarjaan. Ensimmäisten Vagabondieni jälkeen totesin, etten taida haluta enää ostaa tekonahkaisia kenkiä. Ehkä myös siksi, että ne eivät yksinkertaisesti kestä:/ Ennemmin tai myöhemmin niistä kuluu pinta ja A. näyttävät kauheilta ja B. vesi menee sisään saman tien.

Seuraavaan kenkäpostaukseen voisin yrittää kaivaa kaikki tossut kaapeista pistää yhteiskuvaan. Ensimmäinen kerta jopa minulle nähdä kaikki yhtä aikaa:D

Fall 2010

Edesmennyt huippulahjakkuus Alexander McQueen oli ja on edelleen lempisuunnittelijani. Surullista vain, ettei häneltä enää tulla näkemään uusia mielikuvituksellisia ja shokeeraavia luomuksia.

Kokosin tähän kollaasiin McQueenin viimeiseksi jääneestä syys/talvimallistosta omaa silmääni eniten hellineet asukokonaisuudet. Vaatteiden materiaalit ja värit eivät tälläkään kertaa pettäneet makuani. Rakastan mahtipontisia ja rönsyileviä yksityiskohtia, joita McQueenin asut pursuavat. Erityisesti pidän kokoelman slaavilaisuudesta. Samaa henkeä, itseasiassa paaaaljon selkeämmin, näkyy Gallianon syysmallistossa.

Tänään viimeksi pähkäilin mitä keksisin ja jaksaisin uutta itselleni ommella syksyä varten ja varmasti tulen tekemään jotain tämän kollaasin henkeen. Uusi talvitakki ainakin on tilauksessa, saa nähdä innostunko näpertämään jotain yhtä mahtipontista, kuin kuvissa. Lisäinfoa inspiraation edistymisestä heti, kun sitä tulee:D

Finally at the Wedding

Mekko sai heti neitsytmatkallaan kokea kovia ainakin pitopalvelun osalta; nyrpeä kokki heitti lihapullien paistorasvat helmalle! Onneksi läiskät olivat pieniä. Täytyy kokeilla jotain hellavaraista tahranpoistajaa.

Tässä kohtaa iltaa olen saalistanut morsiuskimpun, mikä varmaan ilmeestä näkyy! (9wee morsiusneidot ei vielä hallinneet kyynärpäätaktiikkaa tässä lajissa njähjää:P)

Kaiken kaikkiaan mekko oli menestys väreistä alkaen (kannatti kerrankin kuunnella Eurokankaan tätiä). Tulen varmasti käyttämään ko. kaavaa jatkossakin.

Almost there..

Nappasin kuvan siinä vaiheessa, kun miehusta ja vuori olivat ommeltu, mutta vielä erillään. Vuorihan on täysin samanlainen (helma kapeampi), mutta musta.
Kuten jo edellä mainitsin, mekon kanssa alkoi tulla aika kuumat paikat, kun jätin homman jälleen kerran viime tippaan. En siis ehtinyt ottaa kuvia varsinaisesta työskentelystä; vuoren kiinnityksestä miehustaan yms. Ensi kerralla sitten:)

Leikkuu

Tässä muutama kuva leikkausvaiheesta. Mustan vuorikankaan ehdin jo puoliksi leikata, enne kuin muistin ottaa kuvan:P Vuoren helmaa kavensin, sillä sen on oikeastaan vain turha olla yhtä kellotettu, kuin miehustan. Ja tietenkin pääsee vähemmällä kangasmenekillä. Ostamani tyllin leikkasin n. 50 cm cuokaleiksi koko pituudelta, ompelin aina kaksi suikaletta yhteen ja rypytin. Siitä vaiheesta ei valitettavasti ole kuvia tiukan aikataulun takia.